Viime kesänä olin viikon leijasurffausleirillä Hollannissa. Leijasurffauksessa liikutaan veden päällä surffilaudan ja leijan avulla. Olen jo harrastanut sitä pari vuotta.

Isäni ja minä yövyimme leiriä edeltävän yön lähellä olevassa hotellissa. Aikaisin ensimmäisenä aamuna lähdimme ajamaan leiriä kohti. Puolessa välissä matkaa saimme puhelun hotellilta, että olimme unohtaneet yhden laukun! Siis, me palasimme hotellille hakemaan laukkua ja kun pääsimme leirille, olimme myöhässä. Yhden puheen jälkeen vanhemmat menivät pois ja me söimme vähäsen. Sitten aloitimme leijasurffauksen. Emme menneet veteen vaan pysyimme rannalla. Harjoittelimme leijan käyttöä. Parin tunnin jälkeen palasimme rannalta leirille. Jokainen sai oman teltan ja me veimme tavarat telttoihin, jonka jälkeen söimme päivällisen.

Leirillä on kolme ryhmää: leijasurffaus-, surffaus- ja purjelautailuryhmä. Koko leirillä oli ehkä noin 50 lasta ja ja leijasurffausryhmässä noin 20. Leiriläiset olivat 12-16 -vuotiaita. Opettajat olivat aika hauskoja.

Päiväohjelma oli tämmöinen: Päivän alussa aamupala oli kello seitsemältä. Sen jälkeen kaikki ryhmät menivät omaan surffauspaikkaansa pyörällä. Meidän ryhmämme piti pyöräillä padon päältä, jotta pääsimme rannalle. Ongelmana oli, että joskus meidän piti pyöräillään tuulta vastaan ja tuuli oli niin vahva, että oli vaikeaa päästä eteenpäin. Joka kerta, kun tuuli oli kova, opettajan piti työntää minua takaa, jotta pääsin eteenpäin. Olin paljon kevyempi kuin muut ryhmäläiset. Kello 12 söimme eväämme, jotka olimme valmistaneet aamupalalla. Sitten kello 15 tai 16 palasimme leirille. Leirillä rentouduimme ensin ja sitten jaettiin palkinnot. (Enemmän niistä myöhemmin.) Kello 18 söimme päivällisen yhden onnettoman ryhmän piti pestä likaiset astiat! Kello 21 oli nukkumaanmenoaika. Ihan joka päivä emme seuranneet tätä päiväohjelmaa. Yhtenä päivänä ei ollut tarpeeksi tuulta leijasurffaukseen, siis meidän ryhmämme meni rullalautailemaan longboardeilla. Se oli aika kivaa.

Joka päivä kun tulimme takaisin rannalta, opettajat valitsivat yhden leiriläisen jokaisesta ryhmästä, joka oli suoriutunut parhaiten sinä päivänä. Minä sain tämän palkinnon yhtenä päivänä. Se oli se päivä, kun oli vähän tuulta. Minä sain sen, koska alussa rullalautailu oli ollut minulle vaikeaa, mutta opin sen nopeasti. Ne, jotka saivat palkinnon, saivat nukkua isossa teltassa, jossa oli valo, retkisänky ja oma lataaja.

Viimeisenä päivänä meidän piti pakata tavaramme ja kaikkien piti polkupyöräillä rannalle. Siellä olivat vanhemmat odottamassa meitä. Opettajat pitivät toisen puheen ja antoivat suurpalkinnon neljälle leiriläiselle. Minä olin yksi niistä. Minä luulen, että olin ainoa leiriläinen, joka sai päiväpalkinnon ja suurpalkinnon. Sain suurpalkinnon, koska olin tuulisimpana päivänä surffannut pidempään kuin muut, vaikka tuuli oli niin kova, että lensin ilmassa. Palkintona oli pussi, jossa oli paljon tavaroita, kuten T-paita ja lippalakki. Palkintona oli myös juoma, josta en ollut koskaan kuullut ennen ja halusin maistaa sitä. En koskaan saanut maistaa juomaa, koska unohdin sen laukkuuni ja lentokentällä se piti heittää pois.

Alussa luulin, että leiri olisi tyhmä ja etten pitäisi siitä, mutta minulla oli aika kivaa leirillä. Kaikkein kivointa olivat leijasurffaus, opettajat, ruoka ja palkinnot. Ainoa asia, joka ei ollut kivaa oli likaisten astioiden peseminen.