Hendrick on Julius nuoremman isoisä. Hän syntyi vuonna 1800. Hän kirjoittaa muistelmiaan juuri ennen kuolemaansa vuonna 1877.

– – –

Minä synnyin vuonna 1800 Joenmutkan kartanossa. Silloin Suomi oli vielä osa Ruotsia. Olin  kahdeksan vuotta vanha, kun Venäjä julisti sodan Ruotsia vastaan. Minun vanhempani olivat hämmästyneitä, että Venäjä teki tämän, mutta he olivat vielä hämmästyneempiä siitä, että Viapori antantui ja Venäjä voitti sodan. Kaikki luulivat, että Venäjä häviäisi sodan. Sodan jälkeen Porvoossa alkoivat valtiopäivät. Venäjän keisari matkusti sinne avaamaan valtiopäivät. Minun isäni matkusti Porvooseen, koska hän halusi nähdä keisarin.

Minun perheeni oli rikas perhe, joka oli asunut Joenmutkan kartanossa jo sata vuotta. Minulla oli sisko ja veli, jotka olivat nuorempia kuin minä. Siskoni oli seitsemän vuotta nuorempi ja veljeni yksitoista vuotta nuorempi.

Aloitin koulunkäynnin kotona kotiopettajan johdolla. Täytin 12 vuotta vuonna 1812. Tänä aikana oli vaikea löytää hyviä kotiopettajia ja vanhempani olivat suunnitelleet minun lähettämistäni Turkuun opiskelemaan, koska siellä oli hyviä opettajia. Samana vuonna Suomen pääkaupunki muuttui kuitenkin Turusta Helsingiksi ja monet hyvät opettajat muuttivat asumaan Helsinkiin. Vanhempani päättivät lähettää minut asumaan sukulaisperheeseen Helsinkiin, koska nyt siellä oli hyviä opettajia minulle. Helsingissä oli paljon enemmän ihmisiä ja melua kuin Joenmutkan kylässä.

Aikuiseksi tultuani vanhempani halusivat minun muuttavan Turkuun opiskelemaan yliopistoon. Minä en kuitenkaan halunnut mennä yliopistoon, vaan jäin asumaan Helsinkiin, sillä sain töitä arkkitehti Carl Ludvig Engelin toimistossa. Olin siellä töissä kolme vuotta. Huomasin kuitenkin, että yliopisto-opinnot voisivat olla avuksi, joten päätin muuttaa sittenkin Turkuun vuonna 1821. Pari päivää ennen muuttoani Helsinki paloi. Pääsin kuitenkin tulta pakoon ja omaisuutenikin pelastui, koska se oli jo matkalla Turkuun.

Opiskelin Turun yliopistossa biologiaa, koska vanhempani halusivat minun ymmärtävän maataloutta. Tutkintoni jälkeen muutin Saksaan Heidelbergin yliopistoon, jossa väittelin tohtoriksi biologiasta. Palasin Heidelbergista Turkuun opettamaan biologiaa Turun yliopistoon vuonna 1827.

Turku kuitenkin paloi samana vuonna ja yliopisto siirrettiin Helsinkiin. Opetin Helsingissä biologiaa vuoden. Menin tänä aikana naimisiin Matildan kanssa. Muutimme vuonna 1829 Helsingistä Joenmutkan kartanoon asumaan. Saimme Matildan kanssa kaksi poikaa, Juliuksen ja Arthurin.

Vuonna 1831 siskoni Margareetta muutti Amerikkaan miehensä Andreaksen kanssa. Niinä aikoina monet muuttivat Amerikkaan. Margareetta ja Andreas muuttivat Amerikkaan, koska siellä oli parempaa työtä lääkäreille kuin Suomessa. Andreas oli lääkäri. Sanoin heille hyvästit satamassa, kun he olivat nousemassa laivaan. Se oli viimeinen kerta, kun näin siskoni ja hänen miehensä. He asuvat yhä Yhdysvalloissa New Hampshiressä. Kirjoitamme toisillemme pari kertaa vuodessa.

1840-luvulla alkoi Suomessa kehittyä teollisuutta. Olin tästä kehityksestä kiinnostunut. Lähdimme kerran kesällä Matilda, Juliuksen ja Arthurin kanssa matkalle Tampereelle Finlaysonin tehdasta katsomaan. Näimme siellä lapsia ja naisiakin töissä. Julius ja Arthur eivät olleet tehdastyöstä kiinnostuneita. Tehdasalue oli suuri ja tehdassaleissa oli paljon kovaäänisiä koneita.

1840-luku oli muutenkin hienoa aikaa, koska samalla kun Suomen itsenäistyminen Venäjästä jatkui, niin suomalaisuutta alettiin arvostaa uudella tavalla. Satuin olemaan Helsingissä 13. toukokuuta 1848  poikani Juliuksen luona käymässä. Osallistuimme yhdessä Floran päivän juhliin. Juhlissa esitettiin runoilija Johan Ludvig Runebergin sanoittama uusi laulu. Laulu oli nimeltään Maamme-laulu. Rakastimme kaikki tätä laulua ja olen opettanut sen kaikille lapsenlapsillenikin.

Muistan oikein hyvin vuoden 1854, koska silloin käytiin Oolannin sota. Suomi joutui osana Venäjää sotaan Englantia ja Ranskaa vasten. Venäjä oli valloittanut maata, joka kuului Turkille ja Englanti ja Ranska olivat Turkin puolella. Sodassa Ahvenanmaa, Raahe, Oulu ja Viapori tuhottiin. Sota ei vaikuttanut meidän elämäämme Joenmutkassa, mutta monet ihmiset joutuivat pakenemaan sodan alta.

1860-luvulla Suomessa alettiin rakentaa junarataa. Minua junalla matkustaminen ei pelottanut. Veturi on kuin nopea rautainen hevonen. Poikani Juliuksen vaimo Julia matkusti junalla lastensa kanssa eikä ollut varma junan turvallisuudesta. Minun mielestäni junat ovat turvallisia.

Elämäni pahin vuosi oli vuosi 1868, jolloin Suomessa oli suuri nälänhätä. Meillä oli paljon maata ja, vaikka menetimme satoa hallalle, niin meillä oli kartanossa tarpeeksi ruokaa. Paljon ihmisiä kuitenkin kuoli. Monet ihmiset tulivat ovellemme kerjäämään ruokaa. Annoimme alussa jokaiselle ruokaa, mutta talven lopussa meidänkin ruokavarastomme alkoi olla tyhjä emmekä voineet antaa kaikille paljoa ruokaa.

Tänä viimeisenä vuosikymmenenä Suomi on jatkanut hienoa kehitystä. Teollistuminen on jatkunut ja Suomi on rikastunut. Minä alan jo olla vanha ja sairas. Tiedän kuolevani kohta. Minulla on ollut hyvä elämä. Toivon suomalaisuusatteen jatkavan kehitystään ja toivon perheeni voivan hyvin sekä täällä Joenmutkassa että Amerikassa.

 

Lähteet

Häkli, J. Tiede. Itsestään selvästi suomalaisia vasta sata vuotta. https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/itsestaan_selvasti_suomalaisia_vasta_sata_vuotta. Luettu 20.12.2017

Kaakinen, J., Kuisma, J. & Manninen, K., 2008. Suomen lasten historia. Keuruu: Otava.

Kuparinen, E. Edu.fi. http://www.edu.fi/lukiokoulutus/historia_ja_yhteiskuntaoppi/historian_kurssit/kansainvaliset_suhteet_hi3/siirtolaisuus/suuren_siirtolaisuuden_kolme_muuttoaaltoa. Luettu 20.12.2017

List of universities in Germany. Wikipedia. https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_universities_in_Germany. Luettu 20.12.2017.